Esikoinen sanoo aamuisin pikku-Tosikoiselle hartaasti huomeeta. Hän myös sanoo asiaankuuluvilla hetkillä hei hei sekä moi. Vauvasta on tullut hänellekin rakas ja tärkeä, joka selkeästi kuuluu pakettiin ja jota kaivataan, jos ei hetkeen nähdä.
Esikoinen mielellään silittää ja tutittaa pienempäänsä, lohduttaa kömpelösti itkevää. Leikeissään peittelee hellästi ja sanoo hitaasti lausuen kauniita unia.
PS. Kyllä noillekin taitaa hyvä sisarussuhde kehittyä, vaikka Esikoinen osapäivähoidossa onkin. (Taannoiseen ja osittain jatkuvaankin päivähoitokohuun viitaten...)
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti