Savuna ilmaan

Esikoinen tykkää bongailla savupiippuja. Savussa on jotain kiehtovaa, mutta myös piiput ilman savua saavat aikaan huomioita. Tänään autossa hän alkoi kertomaan:

- Äiti, tuolla on juna. Tuolla taivaalla. Se on savujuna, tsuh tsuh tsuh!

Mielikuvituksen kehittymisen seuraaminen on erittäin koukuttavaa. Enää ei voi arvatakaan, mitä helmiä takapenkiltäkin saattaa kuulua.

Ovela

Mies ja lapset olivat leikkineet majassa linnaa. Esikoinen oli prinssi, Tosikoinen prinsessa ja hirmuinen kissamme sai näytellä lohikäärmettä, jota oli rauhoiteltu suopeaksi kissankarkeilla. Myöhemmin Esikoinen alkoi leikkimään lohikäärmettä.

Läyh! Läyyyyh!

Hui, oletpas sinä himuinen lohikäärme!

Niin oonki. Lääyyyh!! ... Iskä, saisin nyt kalkkia?

Julkimöllyköintiä

Muumimaailmassa on paljon kaikenlaista. Silti tämän(kin) reissun eräs kohokohta oli sellainen asia, mitä teemme kotonakin. Päivittäin. Kyseessä on röllykkämöllykkä (TM), toisin sanoen sängyssä (tai Muumimaailman tapauksessa säkkituolimaisilla patjoilla, kuin jättimäisillä hernepusseilla) tapahtuvaa möyrimistä, heittelyä ja akrobaattista pelleilyä.

Parasta oli, kun vierestä seuranneen perheen leikki-ikäinen poika hetken meidän touhujamme seurattuaan pyysi äidiltään kiihkeästi, että hänkin haluaa, että häntä heitellään noin!

- No en varmasti heittele! kauhistui äitikollegani. Melkein teki mieli ehdottaa, että kyllä meidän mies voi heidänkin poikaa heitellä, mutta en tohtinut.

Kininää

Esikoinen leikki iskänsä kanssa leikkikeittiöllään. (Anteeksi, tarkoitan Omalla Keittiöllään - isot kirjaimet oikein kuuluvat ylpeän lapsen äänestä.) Iskä pyysi nassikalta kylmää vettä.

Ota mieluummin maitoa, tokaisi Esikoinen. Iskä pyysi siis uudestaan kauniisti veden sijaan maitoa.

Iskä, odota pieni sekunti, tuli salamannopea vastaus.

Tässä välissä äiti tuli häiriköimään, pyysi hänkin lasin vettä ja saikin sen viipymättä. Iskän ihmetellessä, miksi äiti sai vettä mutta hän ei, napsahti selkeästi komento:

Iskä! Älä kinise!


On surkuhupaisaa, kun omat kasvatukselliset helmet (eh he heh...) kimpoilevat lapsen suusta takaisin omille kasvoille. ;)

Puppet master

Esikoista ei ole koskaan kiinnostaneet nukkeleikit, vaikka varsinkin tarhassa niitä on tuputettu tarjottu. Sen sijaan viime aikoina hän on alkanut imettää puista krokotiiliaan, vaihtaa vaippaa pehmoankalleen ja peitellä pikkuruista legonalleaan nukkumaan.

Kukin tyylillään ja minusta Esikoisen tyyli on varsin suloinen. Toivon, ettei syksyllä jatkuva tarha täysin syrjäyttäisi näitä versioita tavanomaisilla nukkeleikeillä.

Kieltoautomaatin tauko

Kun ei aina jaksa koko ajan kieltääkään, saattaa tuloksena olla sukkahousuista mahallaan lattialla olevaa vauvaa taaksepäin kiskova lapsi. Siihen asti kunnes sukkahousut luiskahtavat pois vauvan päältä ja kyseinen henkilö pääsee konttaamaan karkuun.

Vaan ei hätää: sukkahousut säilyivät ehjinä. Niin, ja molemmat naperoiset nauroivat, joten ehkäpä kieltely ei ollut tarpeeseenkaan. Joskus tekee hyvää kääntää katse toiseen suuntaan.


(Mutta huoneesta poistuminen on näköjään virhe. Tämän kirjoitettuani kaikui keittiöstä I-S-O parku, koska isompi oli ehtinyt kunnolla tyrkkäämään pienempäänsä painavalla tuolilla. Mjoo, ehtikin olla jo tovi liian sopuisaa.)

Tyyny

Esikoisen ruokailut ovat välillä varsinaista välineurheilua ja viihdytyssirkusta. Mies keksii aina kaikenlaisia hassutteluja, joiden lomalla ruoka uppoaa kuin huomaamatta. Tai ainakin ilman itkuhuutoa... Eräs uusi suosikki on nenän varastaminen, se iänikuisen vanha jekku, joka Esikoiselle on aivan uusi, jännittävä ja hykerryttävä.

Aina ei kuitenkaan pieni taapero ole samalla aaltopituudella isänsä kanssa. Eräänä päivänä mies tahtoi luoda jännitystä tilanteeseen eikä lennättänytkään lapsen suuhun lentskaria vaan lusikan tahtina toimi jännitysmusiikki: Dyy-dy dyy-dy, dyy-dy-dyy-dy..!!

Esikoinen toisti nauraen perässä:

Tyyny! Tyyny!

Tapu-tapu

Lapset osaavat jo ainakin yhden leikin yhdessä: pöydän taputtelu. Ensin toinen aloittaa hakkaamaan käsillään ruokapöytää. Sitten tauon tullen toinen jatkaa omalla soolollaan. Hommaa luonnollisesti siivittää se, että naperot istuvat syöttötuoleissaan toisiaan vastapäätä ja kumpainenin yllyttävät toisiaan. Nauru raikaa äidinkin suusta ja yhteiset ruokahetket sujuvat hyvässä tahdissa (ehheheh).

Eräällä päivällisellä Tosikoinen selkeästi ensin kuunteli Esikoisen taputuksen, joka tapahtui tasatahtia vuorokäsillä, kunnes yritti toistaa samanlaisena takaisin - mielestäni ensikertaa vuorotellen käsillään. Taputtelussa oli vahvasti vuoropuhelun tuntua, ja äiti sai taas olla ylpeä lastensa hoksottimista.

Kiitoksia

Esikoinen höpisi hiekkalaatikossa lapioidessaan:

Kii-tos avustia. Kii-tos avustia.

Epäilemättä kotimme pikkuapuria on monesti kiitelty avusta. Useimmiten ihan syystäkin, onhan hän jo taitava ja varsinkin ehtivä apuri.

Mielekästä

Kyllä lapsen mieli ja mielikuvituksen kehittyminen on ... noh, mielenkiintoista!

Tänään Esikoinen astui askeleen syvemmälle mielikuvitusleikkeihin. Hän alkoi poimia kirjan kuvia käteensä - tässä tapauksessa renkaita ja pari kertaa linnunkin - ja heitti ne sitten ilmaan.

Äitinä tietenkin yllytin lisää ja mummukin meni leikkiin mukaan. Myöhemmin illalla Esikoinen vielä vilkuili kattoon ja höpisi renkaista, joita sinne heiteltiin. Suloista!

Empiiristä tutkimusta

Pahaa, totesi Esikoinen imaistuaan likaisen kurarukkasen peukaloa. Peukku pahaa.

Silti oli työnnettävä myös se toinen peukalo suuhun, yhtä kuraisen rukkasen kuorruttamana. Onneksi siitäkin oli sama tuomio: Pahaa!

Mietintöjä

Esikoisen tahtoikä alkaa kääntyä hiljalleen uhmailun puolelle. Eräänäkään päivänä ei kelvannut mikään ehdotettu tekeminen, vaan vastaus oli aina tiukka EI. Isänsä sitten kysyi, että mitä Esikoinen sitten haluaisi tehdä. Kerrankin pirpana meni hiljaiseksi ja totesi vain:

Etikoinen miettii.

Kaveli

Esikoinen on oppinut sanan kaveri. En ole aivan varma ymmärtääkö hän se täysin, mutta ainakin suurin piirtein merkitys on selvillä. Tarhastakin löytyy ainakin yksi kaveli. Kuinka suloista!

Myös tykkääminen osataan jo ilmaista, mutta onneksi isänsä saa vielä hetken huokaista, koska tämän hetken suurin ihastus on poikien sijaan perheen kissa. Tykkää kissasta, kerrotaan kylässäkin jo etuovella. Ja onneksi myös Tosikoisesta, äitistä ja isästä tykätään, isovanhemmista ja kummeista puhumattakaan.

Maitoparta

Meillä juodaan päivittäin mielikuvitusmaitoa Esikoisen tarjoilemana. Osansa saa varsinkin hän itse, äiti ja iskä, mutta myös tutuimmat kylässä kävijät kuten mummi ja mummu. Tänään hän vei leikin askelta pidemmälle ja tarjosi maitoa erään eläinkirjan lempihahmolleen, pandalle. Onko suloisempaa näkyä kuin puolitoistavuotias kaatamalla pikkuruisesta muovilasista mielikuvitusmaitoa paperisen pandan huulille?