Lounasrauha

Se tunne, kun et uskalla mennä edes vessaan, ettei seinän takana levottomasti vaapero lopullisesti herää kesken päiväunien.

Onneksi tilanne ei ole jokapäiväinen. Ja tuleepahan edes joskus muistettua treenata niitä lantiopohjanlihaksiakin...

Pohjanoteeraus

Olen juuri saavuttanut aivan uuden tason äitiydessä. Ja ällöydessä. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun huomaat vauvasi syövän omaa kakkaansa. Oikein hartaasti makustelevan ja pyörittelevän suussaan kuin paraskin ruokakriitikko.

o_O

Voi sanokaa, etten ole ainoa!

Aiemmin olen toki saanut osani kakkatarinoista, niskakakoista sitterissä kun tavaraa on niin vauva, vauvan vaatteet ja sitterikin täynnä. Tätä edeltävä pohjanoteeraus oli kakan ja pissan putsaaminen ruskeasta nukkamatosta. Harvinaisen vaikeaa erottaa ja putsata... Tosin tuo oli oma mokani, kun vahingossa kaadoin potan matolle. (Asia jota en tule i-ki-nä enää toistamaan, sen verran varovaisuutta opin! Potallinen sitä ihtiään on ehdottomasti kannettava varovaisemmin kuin mikään muu lasti.)

Mikään muu kakkaepisodi ei kuitenkaan yllä tämän uusimman tasolle. Näköjään varhain aloitetussa pottailussa on hyötyjen lisäksi myös omat haittansa tai ainakin harminsa...

Voi Tosikoinen! Olet kyllä välillä liiankin ehtiväinen ja utelias, niin erilainen kuin varovainen ja hieman epäluuloinenkin isosiskosi - tässä tapauksessa valitettavasti.

Kakka

Molempien lapsiemme ensimmäinen sana on ollut kakka. Taikapotta on ollut kovassa käytössä, ja Tosikoinen tuntuu todella hoksanneet jutun juonen antaen päivittäin onnsituneesti tuotoksia pottaansa. Esikoinen on ollut edelleen kovasti vastahankaan ja on useimmiten alkanut jopa itkeä, jos on meinannut tulla pissakaan pottaan. Hän on siis istunut mielellään potalla - niin kauan kuin ei oikeasti ole ollut hätä.

Tänä aamuna olemme saattaneet kokea suunnanmuutoksen Esikoisen tehdessä onnistuneesti, tyynesti ja ilman yhtään kyyneltä, kakan pottaan. Ensimmäisen kerran melkein vuoteen! (Esikoinenkin pottaili onnistuneesti Tosikoisen ikäisenä reilu vuosi sitten, kunnes teki yhtäkkiä totaalisen stopin.)

Uudesta kakkatapauksesta riemuittiin ja palkittiin asianmukaisesti. Jään mielenkiinnolla odottamaan, tuleeko tästä nyt tapa vai oliko kyseessä yksittäinen ihme.

Taikapotta

Tämä on jälleen niitä vanhemmuuden ikuisuusaiheita, joita ei kehtaa laittaa feisbuukkiin, vaikka aihe on tapetila päivittäin. Puhun siis kakasta. Ja pissasta. Vasta äitiyden myötä todella ymmärsin jo lapsia saaneiden kavereiden varoitukset, että siitä aiheesta tullaan puhumaan vanhempien kesken kenties eniten lasten saamisen jälkeen. True dat.

Joten aloitan kyseisen aiheen täälläkin. Pohjustetaan vielä sillä, että Esikoinen oppi noin 9kk ikäisenä tekemään kakan pottaan - kunnes reilun vuoden ikäisenä teki totaalisen stopin. Nykyään hän kyllä istuu potalla, mutta ei tee sinne mitään ja saa kauheat itkuraivarit, jos pottaan meinaa edes vahingossa tulla jotain.

Nyt olemme nostaneet panoksia. Tai itse asiassa Tosikoinen on. Ostimme hänelle tänään oman potan. (Koska Esikoisella on jär-kyt-tä-vä minun, minun, MINUN -vaihe menossa.) Ja meidän pieni vauvamme (tasan viikkoa vajaa 8kk) pungersi heti pottaan kakan! Vappuhuiskia, fanfaareja, serpentiiniä!!

Jopa Esikoinen joutui toteamaan tuotoksen nähtyään (kyllä, tietenkin esittelin tuotoksen jokaiselle perheenjäsenelle), että reipas Totikoinen.

Tosikoinen 1 - Esikoinen 0

Jään innolla seuraamaan pottataiston lopputulosta.



PS. Sain perjantaina salaisen ystäväni toisen paketin, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan sitä, kun ei nuo pirulaiset rakkaat lapsukaiset ole nukkuneet kunnon päiväunia helteiden vuoksi. Ehkäpä huomenna??