Että sillä lailla

Se tunne, kun vauvan vaippa fuskaa puoli tuntia yöunille laittamisen jälkeen. Tietenkin, kun olet juuri ensin ehtinyt nalkuttaa miehelle, kuinka hän on laittanut iltapuuhilla vaipan väärin (liian löysälle) ja korjaat (eli "korjaat" kuten tuli huomattua) sen paremmin.

Ei mennyt ihan niin kuin piti. Onneksi mun mies on niin kultainen, ettei nalkuta (vaikka aihetta olisikin ja vaikka vaimonsa nalkuttaa kyllä aiheettakin).

Iso

Saimme pääsiäiseksi rakkaita sukulaisia vieraiksi, ja heillä oli mukanaan ihanainen parikuinen vauvansa. Esikoisesta tuo vauva oli varsin hauska kapistus (niin kauan kuin ei vienyt kaikkien huomiota vaan hänellekin riitti ihailijoita), ja selkeästi erilainen kuin meidän oma vauva, Tosikoinen. Esikoinen mittaili vauvoja ja totesi Tosikoista silittäen:

Iso vauva.

Niinhän hän jo onkin, kolkuttelee uhkaavasti puolivuotismerkkipaaluakin. Hui ja niisk!

Mietintöjä

Esikoisen tahtoikä alkaa kääntyä hiljalleen uhmailun puolelle. Eräänäkään päivänä ei kelvannut mikään ehdotettu tekeminen, vaan vastaus oli aina tiukka EI. Isänsä sitten kysyi, että mitä Esikoinen sitten haluaisi tehdä. Kerrankin pirpana meni hiljaiseksi ja totesi vain:

Etikoinen miettii.

Kotiäiti sisustaa

Kun on kova palo kasata juuri ostettu säilytyskaluste lastenhuoneeseen, mutta vasaraa ei löydy ja mies ei ole tavoitettavissa, mitä tekee kotiäiti?

Käyttää suvereenisti lihanuijaa vasaran tilalla. Hyvin toimii!

(Muutoin tämä äiti ei juurikaan lihanuijaan koske - paitsi muutaman kerran vuodessa murskatessaan keksejä juustokakun pohjaa varten. Varsinaiseen käyttötarkoitukseensa lihanuijaa käyttää meillä tuo isämies.)

Mielenliikkeitä

Tiuskaisin tänään miehelle lyhyen vastalauseen jostain mitättömästä asiasta, ja heti tuli Esikoiselta kommenttia:

Äitil-ll-lä paha mieli.

Sitä ennen ei edes oikeasti ollut, mutta tuossa kohtaa sydämessä tuntui pisto. Hän on vielä niin pieni, mutta lukee jo hyvin rivien välistä tunteita.

Annoin itselleni neuvon, jonka toivon muistavani pitkään: Yritä välttää turhia tiuskaisuja, ettei kenellekään perheessä tulisi paha mieli.

Kaveli

Esikoinen on oppinut sanan kaveri. En ole aivan varma ymmärtääkö hän se täysin, mutta ainakin suurin piirtein merkitys on selvillä. Tarhastakin löytyy ainakin yksi kaveli. Kuinka suloista!

Myös tykkääminen osataan jo ilmaista, mutta onneksi isänsä saa vielä hetken huokaista, koska tämän hetken suurin ihastus on poikien sijaan perheen kissa. Tykkää kissasta, kerrotaan kylässäkin jo etuovella. Ja onneksi myös Tosikoisesta, äitistä ja isästä tykätään, isovanhemmista ja kummeista puhumattakaan.

Osaavissa käsissä?

Muistan pitäneeni vanhempiani kaikkitietävinä ja -osaavina todella pitkään. Enpä olisi osannut arvata, että jo näin pian saisin kritiikkiä omalta kupeitteni hedelmältä.

Jos ei ensiyrityksellä löydy peukalo lapasesta paikalleen, tokaisee Esikoinen: Äiti ei osaa.

Jos en muistakaan ulkoa palapelin paloja vaan joudun hetken tuumaamaan oikeaa kohtaa: Ei äiti osaa.

Jos kiuas ei saunassa sihahtele tarpeeksi kipakasti Esikoisen makuun: Äiti EI osaa.

Joskus tulee tingattua takaisin, että kylläpäs äiti osaa! Sitä lapsen takaisin luomaa ilmettä - säälinsekaista mutta ylimielistä - ei voi sanoin kuvailla. :D

Mielenkiintoista

Jos vien alle 2- tai jopa alle 1,5-vuotiaan lapseni päiväkotiin täyspäiväisesti viitenä päivänä viikossa, se on hyväksyttävää ja normaalia. Mutta jos vienkin hänet päiväkotiin (12-16 lasta ja 3 hoitajaa) osapäiväisenä (5-6h/pv) vain kahtena päivänä viikossa, mutta olen samalla vanhempainvapaalla vauvan kanssa kotona, olen itsekäs ja laiska ja teen suurta hallaa isommalle lapselleni. Jos sen sijaan veisin hänet kerhoon (1-2 pv/vko, 3h/pv sekä noin 10 lasta ja 2 kerhotätiä), olisi se taas hyväksyttävää.

Mielenkiintoista, millaisen eron 4 tuntia viikossa voikaan tehdä. Mielenkiintoista, miten pari tarhapäivää viikossa taitaa "tuhota" koko muun kotona tehdyn kasvatuksen. Monta muutakin mielenkiintoista aspektia tässä, eikä vähäisimpänä se, kuinka rankoilla sanoilla muiden vanhemmuutta kommentoidaan. Onneksi en vähästä hätkähdä ja osaan etäännyttää itseni yleistyksistä.

Tämän viikon keskustelun perusteella saanen "itsekkyydestäni" edes pienen murusen anteeksi, koska isompi lapsi saa myös lomaa päiväkodista monta viikkoa tai kuukauttakin vuodessa sekä yksittäisiä vapaapäiviä lisäksi.

Pikkutuhmaa

Esikoista kiinnostaa tällä hetkellä tuhmuus. Luonteeltaan hän on onneksi peruskiltti, mutta totta kai hän testailee rajojaan. Hän hokeekin itse itselleen monessa tilanteessa liki päivittäin tuhma. Joskus aiheesta, usein ihan syyttäkin. Tänään takapenkiltä kuului vastaavankaltainen monologi (kuvittele Esikoinen-sanan tilalle lapsen nimi):

Esikoinen ei saa kiijua. Ei kiiju. IÄÄÄÄÄ! Ei kiiju. Tuhma. Ei saa kiijua. IÄÄÄÄÄÄÄ!!! Esikoinen kiijuu. Esikoinen tuhma. Ei saa kiijua. Älä kiiju. IÄÄÄ! Älä kiiju. IÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!! Ei saa. Älä kiiju. IÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!

Päätin olla mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mitä tuohon edes sanoisi?

Lohkaisuja

Esikoinen osoitti keittiön ikkunan tuuletusluukkua ja tokaisi:

Kissa[n] ovi!

Kaikkea nuo lapset keksiikin, ihan kenenkään opettamatta. Vähintään yhtä hauska oli aikaisempi lohkaisu hiihtoa telkkarista nähdessään:

Hiipii!

Kurrrrr

Tosikoinen on alkanut availla sanaista arkkuaan. Tai pikemminkin äänellistä arkkuaan. Hän ei kuitenkaan tyydy tavanomaiseen tavujen toisteluun, vaan on valinnut omaperäisemmät harjoitukset. Olen nimennyt hänet mini-Chewbaccaksi kujertelunsa perusteella. (Myös hiustenväri tukee lempinimeä, heh.)

Vaunu-unista

First rule of fight club nap time: You don't talk about naps gone well.

Second rule of (outdoor) nap time: Don't take your coat off inside, and don't do anything "important".

Erilainen onni

Enpä olisi viisi vuotta sitten osannut kuvitella, että lauantain rento hetki koostuisi näistä palasista:

Tosikoinen isänsä kanssa kaupassa. Esikoinen leikkii yksin rauhassa legoilla. Minä tiskaamassa.

Onni löytyy välillä mitä ennakoimattomista paikoista.

Unienkeleitä

Tosikoinen on oppinut kääntymään vatsalta selälleen. Hän on ilmavaivojen vuoksi nukkunut melkein koko ikänsä vatsallaan öisin pinniksessään. Nyt kääntyminen haittaa, se kun on niin kivaa. Mutta kun selällään ei osaa nukkua ja siinä kääntymisen touhussa vielä virkistyykin.

Melkein joka iltainen näky pinnasängyssä: Tosikoinen tekemässä unienkeleitä.

Toisin sanoen vauva makaa selällään sängyssä, silmät tapittaa innoissaan, jalkojen ja varsinkin käsien huitoessa puoliympyrää vauvan ympärillä vimmattua tahtia.

Pidän enemmän termistä "unienkeli". Se sentään kuulostaa suloiselta ja antaa luulon nukkumisesta.