Jos vien alle 2- tai jopa alle 1,5-vuotiaan lapseni päiväkotiin täyspäiväisesti viitenä päivänä viikossa, se on hyväksyttävää ja normaalia. Mutta jos vienkin hänet päiväkotiin (12-16 lasta ja 3 hoitajaa) osapäiväisenä (5-6h/pv) vain kahtena päivänä viikossa, mutta olen samalla vanhempainvapaalla vauvan kanssa kotona, olen itsekäs ja laiska ja teen suurta hallaa isommalle lapselleni. Jos sen sijaan veisin hänet kerhoon (1-2 pv/vko, 3h/pv sekä noin 10 lasta ja 2 kerhotätiä), olisi se taas hyväksyttävää.
Mielenkiintoista, millaisen eron 4 tuntia viikossa voikaan tehdä. Mielenkiintoista, miten pari tarhapäivää viikossa taitaa "tuhota" koko muun kotona tehdyn kasvatuksen. Monta muutakin mielenkiintoista aspektia tässä, eikä vähäisimpänä se, kuinka rankoilla sanoilla muiden vanhemmuutta kommentoidaan. Onneksi en vähästä hätkähdä ja osaan etäännyttää itseni yleistyksistä.
Tämän viikon keskustelun perusteella saanen "itsekkyydestäni" edes pienen murusen anteeksi, koska isompi lapsi saa myös lomaa päiväkodista monta viikkoa tai kuukauttakin vuodessa sekä yksittäisiä vapaapäiviä lisäksi.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Jos tässä parin vuoden aikana jotain on oppinut, niin sen, että anonyymit vauhkoamiset netissä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa ja tehdä vaan pää pystyssä niin miten tietää olevan parhaaksi kokonaisuudessaan just sille omalle perheelle.
VastaaPoistaEn tuossa yllä viittaa pelkästään anonyymeihin kommentoijiin, vaan viikon ja koko alkuvuoden polttavina puheenaiheina olleisiin kolumneihin sekä blogeissa käytyihin jälkipuinteihin. Alkuvuonna vielä nousi savu korvista tietyistä kritisoinneista, mutta nyt pystyn jo hymähtelemään. En kuitenkaan millään perusteluilla pysty vakuuttamaan kaikkia meidän päätöksistä, ja miksi minun tarvitsisikaan? Itsehän me olemme päätöksemme tehneet, itse tiedämme perustelut ja itse tiedämme vaikutukset. Vaikka kuinka joku muu väittäisi mitä tahansa muuta. :)
PoistaOnpas mielenkiintoista osata kerrankin olla armollinen omalle äitiydelleen. ;D