Unohtunut puoli

Olen jännittänyt tätä vuotta ja povannut tästä kiireisintä vuottani tähän astisista. Saan pelata tetristä monella yhteensovitettavalla palikalla: työ, tarha, opiskelu, kodin ja kenties paikkakunnankin vaihto. Viimeisin ja tämän hetken kuumottavin palikka on sattumalta paljastunut vesivahinko, joka tarkoittanee sekä keittiön että kylpyhuoneen remontointia. Palikka, jota en olisi välittänyt saada.

Kaiken tämän keskellä olen unohtanut, että tänä vuonna saan myös nauttia kotipäivistä enemmän kuin menneen syksyn aikana. Saan palata osa-aikaisesti takaisin kotiäidin saappaisiin tohveleihin, ja viettää pitkiä viikonloppuna lasteni kanssa. Tämä toki tarkoittaa venymistä suuntaan jos toiseen, aikataulujen yhteensovittamista ja myös töiden tuomista kotiin - asia, jota olen ennen karttanut ja karsastanut. Mutta tuon lisäksi se tarkoittaa hitaita aamuja unesta lämpöisien pikkuihmisteni kanssa, pulkkamäkiä ja kuraleikkejä pihalla, uuden oppimista ja opettamista.

Tulen varmasti menettämään hermoni monta monituista kertaa. Se on tullut jo todistettua joululomankin aikana; Olemme Esikoisen kanssa niin samanlaisia tuittupäitä, että kolistelemme yhteen liki päivittäin. Silti haluan muistuttaa itseäni myös tuosta ihanasta puolesta. Saan muutamana lisäpäivänä viikossa unohtaa uran ja suorittamisen sekä palata jälleen hitaaseen kotiarkeen. Mikä tärkeintä, tämä lisäaika kotona tarkoittaa, että saan antaa useampia halauksia, enemmän huomiota, lisää syliä ja silityksiä näille elämäni rakkaimmille ihmisille.

Onko asiaa?

Loppuvuoden tohinoissa blogi joutui jäämään hieman taka-alalle, mutta uusi vuosi on tuonut tullessaan myös uudelleen heränneen kirjoitusinnon. Mutta minulla on ongelma: En tiedä mistä kirjoittaisin. Tämän vuoksi avasin jälleen kyselyn, mistä te haluaisitte lukea täällä?

Täyttäisinkö tyhjät sivut koomisilla lapsien lausahduksilla? Koko ajan enenevissä määrin niitä kuullaan jo kahdesta suusta, kun Tosikoisenkin sanavarasto laajenee.

Kaipaatko tänne lisää lasten kuulumisia? Niitä hassuimpia toilailuja, hermoja raastavimpia uhmailuja, vai ihan sitä arkista "tänään meillä meni näin" löpinää?

Haluatko lukea lisää syntyjä syviä, pitkiä pohdintoja? Varsinkin ainekirjoitushaaste on muistuttanut minulle, kuinka nautinkaan kirjoittamisesta ja kuinka terapeuttista on avata tuntojaan välillä enemmänkin.

Tarvitseeko blogini lisää komiikkaa vai kärjistystä? Vakavia aiheita vai ihanan kevyitä pikkupaloja? Avaa sanainen arkkusi kommenttiosiossa, ilahduta bloggaajaa ja voita itsellesi hyvä mieli! :)

Niin ja erityisesti ÄÄNESTÄ tammikuun loppuun mennessä, tuolla -------->


PS. Mitä olette mieltä, pitäisikö minun myös vihdoinkin saada aikaiseksi jokin vetävämpi banneri tai jopa koko ulkoasu?! :D

Plinsessa

Ostin itselleni uuden kaulanauhan työpaikan kulkukorttiin. Päätin tällä kertaa satsata ja valitsin kauniin violeteista, turkooseista ja kirkkaista helmistä pujotetun kaulakorun kaltaisen nauhan. Esikoinen huomasi ihanuuden, pujotti heti kaulaansa ja totesi:

- Nyt mää olen ihan oikea plinsessa!

Sain työarkeen jopa enemmän hohdetta kuin osasin kuvitellakaan, koska nyt muistan aina nuo sanat silmieni osuessa kulkukorttiin. <3