Näytetään tekstit, joissa on tunniste hokkuspokkus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hokkuspokkus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Peloton

Aina ei osaa ennakoida lapsen reaktioita - tai omiaankaan.

Paluumatkalla mummulasta pysähdyimme iltapalatauolle huoltoasemalle. Esikoinen kaipasi viihdytystä ruokailun ratoksi ja pöydän yllä killunut kirkas kohdelamppu tarjosi oivallisen keinon: varjokuvat!

Emme osanneet aavistaakaan, millaisen käänteen iloisena alkanut koiravarjoleikki saisi. Teimme siis miehen kanssa käsiemme varjoista koirien päät varjoina pöydän pintaan. Ensin Esikoinen innostui, kunnes yhtäkkiä perääntyi syöttötuolissaan aivan taakse ja huudahti:

Pelottaa!

Ressukka oli aivan oikeasti kauhuissaan varjokoirista. Ja mitä tekee kypsä äitinsä? Purskahtaa hysteeriseen naurukohtaukseen!

Onneksi mies sai pidettyä pokkansa paremmin, ja minäkin yritin naamioida nauruni ja keskittyä imettämään Tosikoista.

Loppuruokailu menikin vakuutellessa varjokoirien kiltteyttä. Koitettiin myös selittää, miten nuo koirat tulevat, mutta ei todellakaan mennyt lapselle jakeluun, joten keskityimme lopulta vain vahinkojen minimointiin...

tiistai 29. tammikuuta 2013

Joulu ainainen

Esikoinen on ihastunut kahteen lauluun: Tip tap (eli Tonttujen jouluyö) sekä Tuiki, tuiki tähtönen. Jälkimmäinen raikaa äidin perintö-cd:ltä säännöllisesti, mutta ensimmäinen löytyy vielä vetämässä formaatissa: digiboksilta Joulupukin itsensä esittämänä (aaton Kuumalinjasta tallennettuna). Esikoinen osaa itse sitä pyytää:

Pip-pap!

Muutoin en välittäisi enää tammikuun lopussa kuunnella repeatilla yhtä ja samaa joululaulua, mutta tiettyinä hetkinä kaikki keinot on sallittuja. Kuten vaikkapa imetysrauhan takaamiseksi. Niinpä meillä tänäänkin raikui iloinen joulutunnelma. Poikkeuksellisesti jopa stereona, kun yhdyin Joulupukin lauluun hämätäkseni Tosikoista luopumaan alkavasta rintaraivaristaan. Toimi sekin.

Tämä erä meni 2-0 äidille - harvinaista herkkua.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Vuoristorataa

Luulisi, että toisen lapsen imetys sujuisi helpommin kuin ensimmäisen, mutta ainakaan meillä tuo ei pidä paikkaansa. Tämä(kin) päivä on ollut yhtä vuoristorataa, mutta koko alkupäivän rintaraivarit ja imetyshokkuspokkukset ihmeellisissä asennoissa on kuitattu yhdellä onnistuneella imetyksellä.

Kyllä vauvat on vain niin söpöjä, kun ne osaa yhtä aikaa syödä ja nukkua. Tosikoinen, sinua odottaa täyden vatsan yllätys, kunhan heräät.