Ei

Luin ennen lapsia jutun, jossa kehotettiin välttämään "ei" sanan käyttämistä kasvatuksessa varsinkin pienten lasten kanssa ja käyttämään mieluummin kiertoilmauksia. Kuulosti erittäin hyvältä, miellyttävältä ja järkevältä. Noin minäkin haluan tehdä!

Esikoisen lähestyessä uhmaikää on tuo halu ja päätös muisto vain. "Ei" kaikuu meillä päivittäin, lukemattomia eli laskemattomia kertoja päivässä. Näköjään siirrän tämän(kin) jo eteenpäin seuraavalle sukupolvelle: Esikoinen bongasi Tosikoisen mutustelevan äidin silmänrajauskynää - onneksi korkki kiinni. (Sivuhuom: Ah, lattialla lasten kanssa leikkiessä meikkaamisen taito, en olisi uskonut tähänkin vajoavani...)

Napakka "Ei, Totikoine, ei!" kaikui Esikoisen suusta ja taapero ojentautui nappaamaan kielletyn herkun pienemmän suusta. Kas, sehän osui jopa oikeaan tilanteeseen tuo lausahdus! Nehän kohta kasvattavat toinen toisensa ilman äidin apuakin. ;)