Tosikoinen on jäänyt täällä blogissa hieman sivurooliin. Esikoisen kohdalla ehti ihastella ja hehkutella pienintäkin pikkusormen heilautusta, mutta toisin on nyt. Toki Tosikoisen taitoja ihastellaan, mutta silti hän väistämättä jää vähemmälle huomiolle kuin Esikoinen aikoinaan ja varsinkin joutuu päivittäin odottelemaan. Johtuukohan siitä, että hän on pyrkimässä nopeammin liikekannalle? Tapailee jo konttaustakin tuo pieni puolivuotiaamme, vaikka Esikoinen oppi sen vasta 10-kuisena.
Tosin, muutoin niin rauhallinen ja nauravainen Tosikoinen ei ole suinkaan yhtä hymyä tätä uutta taitoa opetellessaan, vaan konttaus- ja ryömimisharjoituksia säestää aina (anteeksi ilmaukseni) p*runmoinen kätinä ja itku. Silti treenausta jatketaan, vaikka moni aikuinen olisi moisen mielipahan edessä jo lakannut yrittämästä. Ihana sitkeä sissimme.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti