On aamuja, jolloin on vähiten ylpeä itsestään. Aamuja, jotka päättyvät kaikkien kolmen huutoon. Vaikka itse tietää, että ei se oma huutaminen todellakaan auta asioita parempaan suuntaan vaan tismalleen päinvastoin.
Onneksi on enemmän niitä muunlaisia aamuja. Toivottavasti jo huomenna.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti