Esikoinen on aina ollut omanlaisensa - hieman nirso tai muuten vain temppuileva - ruokailija. Tie kotiruuan syömiseen on ollut hidas ja prosessi jatkuu edelleen. Viime viikolla hän suostui ensimmäistä kertaa elämässään syömään itse tehtyä makaronilaatikkoa. Vain kova kuoren palanen jäi pyörimään suuhun eikä uponnut. Syöttövuorossa mummu ihmetteli, mikä lapseen yhtäkkiä iski. Esikoinen tokaisi:
Suussa roska.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti