Jokapäiväinen tilanne: Juuri kun ehdin vessaan (yleensä jo varsin mittava kupla otsassani), alkaa vähintään toinen lapsista itkeä. Useimmiten itkijä on tylsistynyt Tosikoinen. (Sivuhuom.: Ai että on välillä yllättävän rankkaa olla jonkun toisen Elämän Valo eli se, ketä tuo toinen ei haluaisi laskea silmistään hetkeksikään pois.)
Esikoinen on jo ottamassa huolehtijan roolia Tosikoisen suhteen, vaikka on itsekin vielä pieni. Esikoinen silittää Tosikoisen päätä ja pitää kädestä sekä antaa leluja, kun yrittää lohduttaa. Tänä aamuna nuo tutut keinot eivät tainneet auttaa, vaan vessasta palatessani minua odotti uusi näky: Esikoinen seisomassa lelulaatikkonsa päällä, tavoittelemassa jotain lipaston päältä. Meinasin ensin torua, mutta Esikoinen tokaisikin:
Vauvalle tutti.
Hän yritti yltää lipaston päällä olevaan tuttikuutioon, antaakseen itkustavalle pikkuiselle tutin lohdukkeeksi. Suloista!
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti