Eilen nousi jälleen feisbuukissa puheenaiheeksi kotihoidontuen ja hoitovapaan valmisteilla olevat muutokset. Katsoin videon peruspalveluministeri Susanna Huovisen haastattelusta pariinkin otteeseen ja jälleen jäin pohtimaan:
(Lainaukset suoraan videosta Susanna Huovisen sanomina)
- "Ensinnäkin kotihoidontukea ei voi käyttää enää perheen ulkopuolinen ihminen. Nythän ... kotihoidontuki on voinut mennä esimerkiksi isovanhemmalle."
Kotihoidontukea ei siis jatkossa voi saada, jos lasta hoitaa joku muu kuin oma vanhempi (esim. mummu), vaan vain jos toinen vanhemmista (omilla tulevilla kiintiöillään) todella jää hoitovapaalle hoitamaan lastaan. Ensin tämä(kin) muutos sai minut kimpaantumaan, vaikka tämä ei edes henkilökohtaisesti koske meidän perhettämme. Alkureaktioni jälkeen aloin kuitenkin pohtimaan: Jos perheessä on mahdollista hyödyntää välittömän perheen ulkopuolista ilmaista hoitoapua (kuten isovanhemmat, tädit ja sedät, kummin kaimat ynnä muut avuliaat aatut), täytyykö tästä "palkita"? Jos tällaisessa tilanteessa olevat perheet eivät jatkossa saa kotihoidontukea, muuttaisiko se heidän lastenhoitosuunnitelmiaan ja veisivätkö he lapsensa vaihtoehtoisen hoidon sijaan kunnalliseen päivähoitoon?
Tätä jälkimmäistä epäilen. Varsinkin jos kyseessä on lapsen sukulainen (isovanhempi tai muu), kuvittelisin, että he hoitaisivat lasta myös ilmaiseksi. Ja itse asiassa uskonkin (täysin mututuntumalla), että nykyiselläänkin näissä tilanteissa kotihoidontuki virtaa kyllä perheen omaan taskuun, eikä esim. isovanhemmalle "hoitopalkaksi". Tästä huolimatta pohdin, tulisiko yhteiskunnalle halvemmaksi maksaa edes osittaista kotihoidontukea näissäkin tapauksissa ja siten aktiivisesti kannustaa pienten lasten kotihoitoon kunnallisen päivähoidon sijaan? Itse kun tykkäisin, että mieluummin suosittaisiin porkkanaa kuin keppiä, ja kyllähän tuo etuuksien rajaaminen ja tiukentaminen tuntuu kepiltä.
- "... onko nyt niin, että hallitus haluaa rajoittaa ihmisten oikeutta hoitaa sitä lastaan kotona kolmevuotiaaksi saakka, ja tähänhän tässä uudistuksessa ei puututa, vaan edelleen tämä oikeus säilyy."
Tämä tarkoittaa siis sitä, että äitikin voi yksin pitää koko hoitovapaan ja hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi asti - mutta hän ei vain viimeiseltä hoitovapaan puolikkaalta saisi ollenkaan kotihoidontukea tai muutakaan rahallista avustusta. Tämä särähtää minun korvaani. Se, ettei muuteta työehtosopimuksen vastaavaa pykälää, jossa taataan oikeus hoitovapaaseen, ei mielestäni silti takaa tasavertaista mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona. Vaikka oikeutta hoitovapaaseen ei ajallisesti nyt lyhennetäkään, on mielestäni melko absurdia ajatella, että kovinkaan monella "tavantallaajalla" olisi käytännössä mahdollisuutta olla kotona reilua vuotta (eli äidillä isänkin kotihoidontukikauden ajan tai päinvastoin) ilman, että saisi mistään mitään rahallista tukea. (Kuten kaikki blogiani lukevat tietävät, en ole itse hoitanut enkä aiokaan hoitaa omia lapsiani pelkästään kotona heidän kolmevuotissynttäreihinsä asti, joten oma lehmä minulla ei ole tässä ojassa.)
Vaikka oletettavasti perheissä miehillä yleensä on parempi palkka, on äidin saama kotihoidontuki antanut enemmän joustoa ja mahdollisuuksia jatkaa kotihoitoa haluttuun ikään asti. Kotihoidontuki on itsessään jo niin pieni, että ei sen turvin elätetä perhettä eikä tehdä ihmeitä, mutta on siitä saatu arkeen helpotusta. Esimerkiksi meillä sillä on maksettu yhtiövastiketta, jotta meillä pysyy katto pään päällä. Nyt kun tuo pienikin etu ollaan rajaamassa, niissä (keski- ja pienituloisissa) perheissä, joissa toinen vanhempi ei voi/ halua/ pysty pitämään omaa osuuttaan hoitovapaasta, ollaan pulassa. Kuinka monella perheellä ja äidillä on oikeasti mahdollisuus ja edes kanttia olla kotona ilman toisen henkilön minkäänlaisia tuloja? Veikkaisin, että aika harvalla. Halua kyllä olisi, mutta harva äiti jää kotiin ilman sentinpyörylääkään. Siihen on pääasiassa syynä raha (eli sen puute) mutta kuvittelisin myös toisena syynä syyllisyyden: Kun et voi tuoda omaa korttasi - edes sitä surkean pientä - perheen elättämiseen ja rahoihin, tuntuu väärältä olla "vain" kotona ja varsinkin kuluttaa sen toisen perheen vanhemman rahoja.
- "Sen lisäksi me ollaan tuomassa kokonaan uusi tukimuoto, eli tämä joustava hoitoraha perheille, jotta me voitaisiin rohkaista ihmisiä ottamaan vastaan esimerkiksi osa-aikaista työtä. ... Se on sidottu viikkotyömäärään ja tehtyihin työmääriin. ... Vanhemmat voivat itse asiassa sen joustavan hoitorahan avulla hoitaa lastaan vaikkapa kokonaan kotona, jos molemmat ovat vaikkapa osa-aikatöissä."
Anteeksi nyt vain, mutta eikös tällainen tukimuoto ole jo olemassa? Ei tarvinnut edes paljoa kaivella, vaan heti löytyi Kelan sivuilta Lapsiperheet-osion alta tietoa osittaisesta hoitovapaasta ja -rahasta. Harmi, ettei tätä lausahdusta ja "uutta tukimuotoa" avattu haastattelussa sen enempää, joten en voi tietää, miten tämä nyt tulee muuttumaan tai millä tavoin tuo mahdollinen tuleva joustava hoitoraha eroaa tästä osittaisesta hoitorahasta. (EDIT klo 10:44 Ainoa löytämäni ero on summassa, joka nykyisessä osittaisessa hoitorahassa on Kelan sivujen mukaan 96,41 e/kk ja haastattelussa Susanna Huovinen "muistelee" uudessa joustavassa hoitorahassa olevan maksimissaan noin 240 e/kk. Noh, onhan tuokin parannus, mutta jälleen kerran tuo sana "enintään" rajannee tilanteista melkoisesti, eli käytännössä nähtäväksi jää, onko uusi malli perheille "taloudellisempi" kuin vanha.)
Koska itse jo tiesin tuosta nykyäänkin tarjottavasta osittaisesta hoitorahasta (joka tosin tuntuu useille jääneen tuntemattomaksi asiaksi), tuntuu tämä lausahdus päälleliimatulta yritykseltä todistaa, että tällä muutoksella ei vain olla kepittämässä tukimuotoja pois tai rajaamassa niitä tiukemmiksi, vaan että ikäänkuin oltaisiin myös antamassa perheille vähän sitä porkkanaakin. Vaikka itse kannatan ehdottomasti tätä osittaista hoitorahaa ja aiomme omassa perheessämmekin sitä hyödyntää, tuntuu, että tässä yritetään siloitella ja vähän kiillottaa omaa kruunua hieman kepulikonstein, tuomalla jo olemassa olevaa mutta harvinaiseksi jäänyttä tukimuotoa paremmin esille omana uutena ideanaan. (Minäkö kyyninen, mistä niin päättelit?)
- "Me emme todellakaan ole jättämässä perheitä yksin/pulaan tämän asian kanssa."
Lausahdus toistui monta kertaa haastattelussa, mutta anteeksi nyt vain Susanna Huovinen, kyllä te tavallaan olette. Se, että tällaista taloudellista säästöä tavoittelevaa muutosta ollaan verhoamassa tasa-arvoisen vanhemmuuden ja isien hoivavastuun kannustamiseen, on mielestäni melko paksua ja on naiivia antaa ymmärtää, että tässä ajatellaan perheiden ja varsinkin isien parasta. Eikös tämäkin muutos ole lähtöisin budjettiriihestä eli kyllä tässä pääasiana taustalla on säästäminen, ja sivuvaikutuksena sitten nuo muut. Vai mitä mieltä te lukijani olette tästä koko asiasta?
Pakko vielä loppuun todeta, että itse kannatan 6+6+6 -mallia. Eli kiintiöitäisiin 6kk äitiysvapaata (sama kuin nykyisin), 6kk vanhempainvapaata korvamerkittynä vain äidille ja 6kk vanhempainvapaata korvamerkittynä vain isälle. Tässä ei vietäisi keneltäkään mitään pois (äiti voisi olla äitiys- ja vanhempainvapaalla yhteensä 12kk, kun nykyisin vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa 9-10kk) mutta kannustettaisiin isää jäämään kotiin (oma 6kk vanhempainvapaata). Kun isät näin saisivat oman vain itselleen varatun jakson, paremmalla tuella kuin surkea kotihoidontuki, perheen tulotaso ei jäisi päättäväksi tekijäksi siihen, jääkö isä kotiin vai ei. Tämä ei kuitenkaan heikentäisi tilannetta yhtään niissä perheissä, joissa isä ei käyttäisi omaa vanhempainvapaaosuuttaan, vaan tilanne jopa hieman parantuisi nykyiseen (muutama kuukausi enemmän vanhempainvapaata äidillekin, hoitovapaaoikeus ennallaan). Mutta eihän tämä tietenkään ole yhtä halpa ratkaisu kuin tuo nykyinen, mutta tämä ei olekaan lähtöisin budjettinäkökannasta vaan perheiden todellisesta hoivavastuun tasa-arvoistamisesta.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Osittaisella hoitorahalla ja suunnitteilla olevanlla joustavalla hoitarahalla on eroa.
VastaaPoistaOsittaista hoitorahaa saa, jos lyhentää työviikkonsa max. 30 tuntiseksi lapsen hoidon vuoksi. Jos tekee osa-aikatyötä jostain muusta syystä, hoitorahaa ei saa. Tämän täytyy olla kirjattuna työsopimukseen. Lapsi voi olla ja ainakin meidän muksumme ovat myöskin olleet kokopäivähoidossa. Toki hoitopäivät ovat lyhyempiä kuin ne olisivat, jos tekisin täyttä päivää.
Viime vuonna tein niin, että kuopus meni kahdeksaksi päiväkotiin aamupalalle, mutta me jäimme esikoisen kanssa kotiin siihen saakka, että tuli aika lähteä kouluun (yhdeksäksi). Yritimme sitä, että kuopuskin olisi syönyt aamupalansa kotona, mutta siitä ei tullut mitään. Tai siis tuli: ihan valtavaa huutoa.
Suunnitteilla oleva joustava hoitoraha taas ei ota kantaa siihen, millainen työsopimus vanhemmilla on. Sitä maksetaan sen mukaan, kuinka pitkää päivää lapsi päiväkodissa tekee. Käytännössä tällä haetaan säästöjä päivähoitoon, kun lapset tekevät lyhyempää päivää.
Osittainen hoitoraha säilyy jatkossakin pikkukoululaisten vanhemmilla. Näin kunta säästää esimerkiksi aamupäivähoidosta.
Minä muuten tunnen perheitä, joissa äiti on ollut lasten kanssa kotona ilman mitään yhteiskunnan tukija, kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Ja ainakin yksi tuttu äiti sanoi, että aikoo hoitaa lapsensa kotona kolmevuotiaaksi ilman tukea, jos vain oikeus hoitovapaaseen säilyy.
Riitta: Kiitos selvennyksestä! Tuon perusteella kuulostaa aivan hyvältä muutokselta tuo joustava hoitoraha.
VastaaPoistaViimeiseen kappaleeseesi: Veikkaan, että nuo äidit, jotka haluavat ja myös pystyvät hoitamaan lastaan/lapsiaan kotona 3-vuotiaaksi asti (tai minkä ikäiseksi vain) ilman mitään tukia, ovat valitettavasti vähemmistössä. Raha valitettavasti välillä sanelee usein käytännön raamit päätöksille, vaikka sydän ja mieli haluaisivat muuta.
Sain itse muuta kautta viestiä tätä kirjoitustani koskien (sain häneltä luvan lyhennellä tänne hänen sanomaansa). Eräs läheiseni on juuri siinä tilanteessa, että joutuu palaamaan keväällä osa-aikaisesti töihin, vaikka haluaisi vielä jatkaa kotona 1-vuotiaan lapsensa kanssa. Valitettavasti hänen puolisonsa "palkka ei yksin riitä kattamaan edes lainanlyhennyksiä+yhtiövastiketta+vettä+sähköä! Joten mun on pakko mennä töihin." Onneksi läheiseni sai töihin sovittua osa-aikaisesta hommasta ja hänen vuorotyönsä, puolisonsa työaikojen ja kahden eläkkeellä olevan mummon ansiosta lapsi ei joudu vielä vuosikkaana päivähoitoon, vaan saa jatkaa kotihoidossa. Tällä on kuitenkin hintansa: Äidin osa-aikaisella palkalla ja kotihoidontuen turvin saavat maksettua asumismenoja sekä myös mummojen bussiliput lasta hoitamaan. Niin, en itse edes hoksannut, että vaikka itse lapsenhoitoapu olisikin "ilmaista", ei se apu välttämättä ilmaiseksi pyhällä hengellä saavu paikalle. Tässäkin perheessä toinen mummo asuu lyhyen bussimatkan päässä, ja toinen jopa tunnin bussimatkan päässä, mikä ei ole aivan ilmaista sekään. Ilman kotihoidon tukea tämä läheiseni kertoo, että heidän perheensä rahat eivät riittäisi edes välttämättömiin menoihin ja mummojen hoitoapuun. Tämä tarkoittaisi sitä, että äidin olisi mentävä suuremmalla panostuksella takaisin töihin (väh. 80% työaika), jolloin ei myöskään lapsen kotihoito enää onnistuisi, koska iäkkäät mummot eivät voisi enää noin suurta vastuuta lapsen hoidosta ottaa. Tällöin lapsi olisi pakko laittaa päivähoitoon. Loppukaneettina tämä läheiseni sanoi näin: "Jos kotihoidon tukea ei saa ns. mummoille, niin perheen talous heittää häränpyllyä, hoitosuunnitelma muuttuu ja lapsemme menee päiväkotiin. ... Ja siis todellakin eihän se raha mene "palkkana" mummoille, vaan antaa meidän perheelle tuossa tilanteessa mahdollisuuden kattaa edes ne välttämättömimmät kulut että pysytään ruuassa ja katto pään päällä."
Olin jo aikaisemminkin kriittinen Susanna Huovisen lausahdusta "ei me olla jättämässä perheitä yksin" kohtaan, mutta varsinkin tämän läheiseni kertoman jälkeen yhä enemmän. Kotihoidontuki on jo itsessään pieni, ja jos sekin vähä viedään pois, on se varsinkin pienituloisemmissa perheissä iso lovi.
Noh, joku voisi tähän heittää, että miksei tämän läheiseni puoliso jää hoitovapaalle, eritoten jos hänellä on pienemmät tulot kuin äidillä? Koska ei sekään ole kaikille vaihtoehto: Puoliso ei välttämättä ole lapsen biologinen isä tai muista vastaavista syistä kelvollinen saamaan isyys-/hoitovapaata, vaikka sitä haluaisikin. Tai perhe voi yksinkertaisesti tarvita molempien palkkatuloja saadaakseen välttämättömimmät menot hoidettua, eikä esim. Susanna Huoviston ehdottama hoitovastuun jakaminen (molemmat vanhemmat tekisivät osittaista työaikaa ja osittaista hoitovapaata) ole aina todellinen vaihtoehto.
Kaikista inhottavinta tässä on se, että varsinkin pienituloisissa perheissä valinnanvapaus kapenee entisestään. Inhoan, että tätä karsimista myydään isien tasa-arvoisen hoitovastuun mahdollistamisella.
Tämä on asia, joka jostain syystä koskettaa minua syvältä, vaikkei suoraan meidän perheen omaan tämänhetkiseen tilanteeseen vaikutakaan. Tämä on asia, jossa haluaisin vaikuttaa, enemmän kuin vain allerkijoittamalla adressin. En vain tiedä miten sen tekisin, joten purnaan sitten täällä.
VastaaPoistaMinä en tuosta joustavasta hoitorahasta oikein tykkää. Päiväkodissa on tietty toiminta-aika ja jos lapsia tuodaan ja viedään pelkästään vanhempien työaikojen mukaan, niin päiväkotiryhmistä tulee tosi levottomia. Ne työajat kun eivät ole kaikilla vanhemmilla samat, vaan koko ajan jotakuta tuodaan tai viedään.
VastaaPoistaMinua kyllä ihmetyttää, millaisiin uhrauksiin ja säätöihin ihmiset ovat valmiita, ettei vain tarvitsisi viedä lapsia päiväkotiin. Omat muksuni ovat aloittaneet toinen pikkasta vajaa kymmenkuisena, toinen 1v5kk kypsässä iässä. Alle vuoden ikäistä juuri ryömimään oppinutta vauvaa en toista kertaa päiväkotiin veisi, mutta kävelevä yksivuotias pärjää siellä kyllä jo ihan hyvin, jos työntekijöillä on asenne kohdallaan. Täytyy vain muistaa pitää illat muuten rauhallisina ja ajatella, että se oma aika oli työaika. Muuta omaa aikaa ei sitten ole.
Joskus yhden hoitajan kanssa tästä juttelin. Jos päiväkodissa on huono henki, työntekijät vaihtuvat usein ja sairastelevat paljon. Näissä päiväkodeissa tarvitaan usein sijaisia ja muita määräaikaisia työntekijöitä. Hyvähenkisissä päiväkodeissa henkilöstön vaihtuvuus on paljon pienempää. Niinpä "olin pienten puolella sijaistamassa, enkä sinne lastani veisi" -lausunnon antaja on hyvin todennäköisesti ollut sellaisessa ryhmässä, missä ilmapiiri on huono. Uskoisin tällaisten ryhmien olevan kuitenkin vähemmistössä.
Niin, ymmärrän tuon päivähoitoaikojen ongelman. Saas nähdä, kuinka tuota sanellaan esityksessä, eli laitetaanko vaikkapa tietytn kellonajan tms. Veikkaisin, että ei, ja asia jää päiväkotien/kuntien sumplittavaksi, mikä ei aina ole kaikille hyväksi. Tai ei ainakaan tasapuolista kautta maan.
VastaaPoistaItse ymmärrän, miksi halutaan pitää lapsi kotihoidossa pidempään. Meillä Esikoinen meni osa-aikaisesti tarhaan 1v 3kk ikäisenä, ja meillä se toimi ihan hyvin. Silti ymmärrän nuo venymiset ja säädöt - vuosikas on kuitenkin vielä niin pieni ihminen. Paljon myös riippuu lapsen luonteesta ja myöskin siitä, millaiseen päivähoitopaikkaan hän todennäköisesti olisi joutumassa. Meillä on pienen paikkakunnan pieni päiväkoti ja siellä hyvä henki ja riittävän kodinomainen tunnelma, joten emme pelänneet Esikoisen sinne laittamista. Toisaalta, en halua laittaa häntä enkä Tosikoistakaan vielä täysipäiväisesti hoitoon. Kumpikaan ei mielestäni ole siihen vielä valmis, joten joudumme itse Miehen hoitovapaan jälkeen ensi vuonna kikkailemaan ja sumplimaan, säätämään ja karsimaan, mutta tämä on tarkoin harkittu "uhraus".
No niin. Joustava hoitoraha ei toteutunut sellaisena kuin alun perin kaavailtiin. Oleellisin ero on siinä, että sen saa jokainen osa-aikatyötä tekevä alle kolmevuotiaan äiti tai isä. Osittaista hoitorahaa saivat vain ne, jotka olivat lyhentäneet työpäivää lapsen hoidon vuoksi eli ne, joilla on kokopäivätyö. Tämä tuo paljon osa-aikatyötä tekeviä hoitorahan piiriin. Se on oikein hyvä juttu Se.
VastaaPoistaPäivähoitopäivän pituuteen tässä ei oteta kantaa. Sekin on ihan hyvä juttu: säästyy byrokratia ja hoidon ajankohdan saa sovitettua paremmin päiväkodin päivärytmiin.