Shokkihoitoa

Olin jo ennen lapsia ylipainoinen. Lasten jälkeen entistä pulleampi ja varsinkin löysempi. En edes uskalla toivoa vatsanahkani palautuvan enää koskaan entiselleen, mutta nämä kroppaani rasittavat ylimääräiset 20+ kiloa on pakko saada karistettua.

Paluu jumppatunneille on ollut todellista shokkihoitoa, varsinkin valitsemallani jumppasalilla. Sali on pienehkö ja kolmella seinällä on peilit lattiasta kattoon asti. Siellä ei voi olla näkemättä itseään koko kauheudessaan komeudessaan. Varsinaista shokkihoitoa!

Ensimmäisten jumppakertojen jälkeen olisin kaivannut laserhoitoa silmilleni, että saisin sen karmaisevan näyn hiottua pois verkkokalvoiltani. Nyt osaan jo ottaa peilikuvani haasteena: Kyllä minä vielä tuolle taivaanmerkit näytän!

Olen kiitollinen vain siitä, että jumppasalilla kaikki muut eivät ole tikkulaihoja tai timmilihaksikkaita parikymppisiä neitoja, vaan aivan tavallisia naisia. Hekin ovat varmaan ihan tyytyväisiä minun ilmestymisestäni salilleen: Vakioläski on hyvä olla paikalla, niin ainakin muille tulee parempi olo kun näyttävät hoikemmilta.