Olkoonkin, että aina vain muka syystä puhahdan ja nalkutan... (Joopa...) Pitäisi silti muistaa, että koskaan ei ole niin kiire syöttämään sorsille leipää, etteikö pieni ihminen saisi vielä kerran kiivetä "suurelle vuorelle" (ts. pihan pieni nyppylä, jota ei kehtaa aikuiselle edes mäeksi kutsua). Niin, tuostakin tuli eilen tiuskaistua. Kannattikohan? (Voit pyöritellä päätäsi kanssani samaan tahtiin, vasen-oik-vasen-oik...)
lauantai 11. toukokuuta 2013
Arjen ääniraita
Olen viime viikkoina saanut itseni liian monesti kiinni nalkuttamasta Esikoiselle. Kovin läheltä liippaa Liisan pohdinta äänten laskemisesta ja Valeäidin lanseeraama "äiti sanoo" -soundtrack kuulostaa liiankin tutulta. Varsinkin raidat 1.-3. ja 7.-8. tuntuvat tulevan repeatilla monta kertaa päivässä, kerta kerralta ilkeämmällä äänellä. Ja jos ne tulevat minun suustani niin monta kertaa, että itseänikin alkaa ärsyttää (hävettämisestä puhumattakaan, kun tiedostan miltä kuulostan *kauhunpuistatus*), miltäköhän tuo äänimaailma mahtaa Esikoisesta (ja vierestäkatsojana Tosikoisestakin) tuntua?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti