Pinnasängyn lakanoiden vaihto, aluslakanan paikoilleen pujottelu ja reunapehmusteen pujottelu. Teitä minun ei tule yhtään ikävä sitten, kun Tosikoinen kasvaa pinnasängystään ohi! (Vaikka muutoin vauvan kasvaminen onkin näin toisella kertaa vielä ensimmäistäkin haikeampaa.)
Tällä hetkellä takerrun yllä olevaan, koska hommahan tunnetusti pahenee (pohja on vielä ylimmällä asetuksella, joten pahenemista, ts. pohjan alenemista, tapahtuu vielä kahteen otteeseen), kunnes lopulta helpottaa (eli vaihdetaan lastensänkyyn). Ajatuksen tasolla helpotusta tuo myös se, että tällä kertaa en pohjan alentuessa ole itse entistä tukalammassa olotilassa, ts. raskaana - tukevasti raskaana - melkein viimeisillään raskaana.
Pienen ikäeron pikkukakkosen (tai -kolmosen, tai -kympin) suunnittelijoille tiedoksi: Raskausvatsa ja pinnasängyn pohjalle kurkottelu (vanhempaa lasta nostamaan, lakanoita vaihtamaan, mitä tahansa) ei ole maailman mukavin ja miellyttävin vaihtoehto.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti