Tosikoinen ei tosiaankaan ole taitojensa puolesta kakkosluokan kansalainen. Tänään - seitsenkuisena - hän hilasi itseään kävelykärryä vasten pystyyn sylistäni ja pysyikin pikkuhetken käsiensä varassa "seisomassa", kunnes jalat pettivät alta. Olin äitinä yhtäaikaa äärimmäisen vaikuttunut ja ylpeä sekä järkyttynyt ja kauhuissani.
Onneksi lattiatasosta asti hän ei jaksa leukoja vetää kävelykärryllä seisomaan asti...
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
No meillä poitsu oli 7,5kk kun punnersi itsensä lattialta sitteriä vasten seisomaan ekan kerran. Kyllä tunnelma äidillä oli lähinnä kauhistunut.
VastaaPoistaSiihen mennessä, kun poitsu oli viihtynyt varsin tukevasti lattian tasossa osaten vain kääntyä mahalta selälleen ja selältä taas takaisin mahalleen ja oli juuri 7kk tienoilla oppinut ryömimään eteen päin. Varsin suuri saavutus siis oli tuo seisomaan nouseminen ja sen myötä kuvioon tuli sitten myös konttaaminen. Luojan kiitos itse tuetta kävelminen tuli vasta 11,5kk korkeassa iässä.