Esikoinen on oppinut kommentoimaan ihmisten tekemisiä, niin omiaan kolmannessa persoonassa kuin muidenkin kunkin hetken puuhia. Vaikka olenkin äärimmäisen ylpeä hänen kielellisestä lahjakkuudestaan (puolueettomasti voin todeta hänen olevaan ikäistään kehittyneempi tässä, minkäs nero itselleen mahtaa), toivon hartaasti, ettei hän aivan kaikkea lausuisi julkisesti. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun hän muiden kuullen - ja tunnetusti kovaan ääneen kirkkaalla ja kantavalla lapsenäänellä - lausahtaa faktan:
Äiti sammuu.
Selittele siinä sitten, että niin äiti osaa sammuttaa valot ja vesihanan, ei äiti itse sammu. Varmasti uskoo pääsiäispupukin.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti