Esikoinen sairastaa, mutta se ei onneksi häntä lannista. Vauhti on ennallaan, vain virta loppuu nopeammin. Hänellä on kuitenkin tarkat korvat ja vikkelät reaktiot. Kuuli, kun ohimennen mainitsin isälleen Tosikoisen kylvettämisestä.
Pyypyyn, pyypyyn! alkoi natiainen hokea ja varmuuden vuoksi rempoa vaatteitaan: Hoosut poiss. Hoosut, poiss! Pyypyyn!
Ei ollut tarkoitus kuumeilevaa kylvettää, mutta ei tuolle näylle vain voinut sanoa ei, kun toinen oli niin innoissaan. Tietenkin kylvyn jälkeinen yliväsymys ja kiukkuitkut iltapalalla olivat arvattavia, mutta kuitenkin kylpyilon arvoisia.
Otin mentaalivalokuvan siitä näystä, pikkupirpanasta kylppärin ovea kohti astelemassa, itseään ja vaatteitaan vaativasti osoitellen.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti