Vedenneito

Kesän allaskausi omalla takapihalla korkattu. Kivaa!

Kesän ensimmäinen vesipelastus vauvalle hoidettu. Huomattavasti vähemmän kivaa. Todellakin täysin epäkivaa.

Onneksi sentään tajusin olla hollilla, koska lasten täytettävä allas olikin Tosikoisellemme yllättävän syvä. (Joo, kainaloihin asti vettä istuvalla vauvalla ON liikaa...) Silti yksi umpisukellus sattui, ja tämän äidin verkkokalvoille on nyt palanut kuva selällään kokonaan veden alla makaavasta vauvasta silmät apposen auki.  Se (alle) sekunti on ehkä tähän astisen elämäni pisin, mutta jotain hyvääkin opin: Osaan hätätilanteessa toimia salamannopeasti mutta panikoimatta. Omat tunteet iski päälle vasta tilanteen jälkeen ja tippahan siinä linssiin tuli.

Ensi kerralla vähemmällä vedellä ja paremmalla onnella. Noh, ainakin helteen pahin terä taittui vesileikeissä ja hauskaa oli kunnes...