Voihan päpy. Eli Esikoisen sanoin käpy. Enkä nyt tarkoita omaa käpyäni tai sen palamista (jota ei onneksi ole tänään tapahtunut) vaan Esikoisen lempipihalelua.
Eipä Mummi tiennyt, minkä kierteen aloitti, kun syksyllä poimi Esikoisen kanssa käpyjä. On niin sydäntä sulattava näky, kun tuo tirriäinen juoksee michelinmiehenä toppapuvussaan kädet salaperäisesti mytyssä luokse, ojentaa kädet ja paljastaa niiden syleilystä suurimman aarteensa: Päpy!
Kuinka se löytyikin autokatoksesta, kinoksen alta. Aiempi ko. metodilla metsästetty päpy hävisi, mutta tänään löytyi uusi. Tai itse asiassa kolme! Nyt niiden pesä on Esikoisen pulkan alla. Voihan päpy. Toivottavasti ovat tallella vielä huomennakin.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti