torstai 11. joulukuuta 2014

Pömpöttää

Söin tänä aamuna lasten kanssa aamupalaksi puuroa. Ruokailun päätteeksi Esikoinen esitteli vatsaansa:

- Kato miten iso pömppövatta!

Tosikoinenkin kiirehti nostamaan paitansa helmaa:

- Äiti kato mua, kato mua! Pömppövatta!

Suloinen hetki sai pienen kolhun, kun minun esiteltyä omaa puurontäytteistä vatsaani Esikoinen tokaisi mahaani tuijottaen:

- Äiti, kyllä me sittenkin tarvittaisiin vauva.

Ehkä minun olisi pitänyt lopettaa syöminen siihen, kun vatsa ilmaisi olevansa tyytyväinen, eikä sinnillä ahtaa loppujakin napaan mentaliteetilla "ruokaa ei saa heittää roskiin".

2 kommenttia:

  1. Hei! Onhan sulla täällä blogi, miten vasta nyt tajusin! Ihanaa, änimaista tekstiä :) Ehdin lukea jo pari sivua ja kylläpä oli niin tuttuja tuntemuksia, mm. tuon kun hermot toisinaan menee lapsen kanssa ihan totaalisesti. Jatkan ehdottomasti lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne! Hieman on tahti kirjoittelussa hiljentynyt, kun on kiirettä (muka sellaista ja ihan oikeaakin välillä), mutta säännöllisen epäsäännöllisesti tänne jotain kirjoittelen. :)

      Poista