Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain aamulla hieraista silmiäni kerran jos toisenkin, kun huomasin autossa kellonajan. Olimme lasten kanssa lähdössä tarhaan ja töihin puoli tuntia tavallista aikaisemmin. Puoli tuntia! Vaikka nassikat eivät edes heränneet paljoa tavallista aikaisemmin. Tarkistin vielä ajan erikseen kännykästä, koska olin alkuun varma, että auton kello jätättää tai on pysähtynyt.
Olimme niin ajoissa liikenteessä, että piti ihan vitkutella. Lapsilla kun on tarhaan sovitut, lyhyemmät hoitoajat, ei sinne voi paukata ihan milloin sattuu.
Kiittelin vuolain sanoin varsinkin Esikoista. Näinkö sujuvasti aamu voikin mennä, jos ei joudu hillitsemään väsykiukkua, kahlehtimaan pukemiskiukkua tai edes raapimaan ketään itkupotkuraivarin kourista parkkipaikan maasta autoon?
Olen tyrmistynyt.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti