Elämme selkeästi niitä aikoja, kun täytyy alkaa vahtia omia lausahduksiaan ja tapojaan. Eräänä iltana iltatouhuilla Esikoinen käsillään kokeili ihoaan, kunnes kädet pysähtyivät tutkimaan jotain ja Esikoinen avasi sanaisen arkkunsa:
- Äiti, mun nännit nöpöttää.
Tjaa, menipä taas äidillä jauhot suuhun, enkä oikein osannut kommentoida muuta kuin "jaahas". Hetken kesti pohtia, että mistä Esikoinen edes tietää sanan nänni saati osaa yhdistää siihen oikean verbinkin, kunnes tajusin itse usein kiusaavani kotona ilman paitaa viihtyvää Miestä kyseisestä ruumiintoiminnosta. Niin, keneltäköhän nuo nappulat näitä tokaisujaan oppivat, köh köh...
Myöhemmin kysyin Mieheltä, onko Esikoinen hänen kanssaan ottanut tätä aihetta puheeksi. Ei kuulemma ollut, kunnes pari päivää tämän jälkeen viileässä uimahallissa käytiin seuraava keskustelu Miehen ja Esikoisen välillä:
- Esikoinen, onko sinun kylmä?
- On, n-n-nännit n-nöpöttää, tokaisi Esikoinen kylmästä hieman änkyttäen ja köpötellen pikapikaa saunaan kumarassa kuin pieni mummeli. :D
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti