Onneksi purin hammasta ja sisuunnuin, sain maidon jälleen nousemaan ja Tosikoinenkin sai nauttia (liki) täysimetyksestä melkein puolivuotiaaksi. Samalla sisulla - joskin vähemmillä kyyneleillä - haluan aloittaa myös ensi vuoden.
Uusi vuosi tuo meidän perheellemme paljon muutoksia, niin työn, opiskelun, kuin mahdollisesti kodinkin saralla. Tulevasta vuodesta tulee varmasti kiireisin vuoteni tähän astisista, ja se kauhistuttaa. Samalla en malta odottaa!
Nämä imetystarinat, missä maidon määrä saadaan nousuun ovat aina jotenkin niin ihania. Vaikka korvikkeella kasvaa ihan kelpo lapsia, niin imetys antaa äidille sellaista tyydytystä, mitä on vaikea kuvailla.
VastaaPoistaErittäin hyvin sanottu, tuo viimeinen kohta. Imetys on tosiaan antanut minullekin jotain sanoinkuvaamatonta. Kyse ei ole pelkästään ruuasta eikä myöskään yhteydestä vauvaan, vaan jostain vielä kattavammasta.
PoistaItselläni on itse asiassa molempien lapsien kohdalla 2-4kk iässä meinannut loppua maito. Se on tuntunut äitinä henkilökohtaiselta epäonnistumiselta, mutta vielä enemmän olen kokenut pullorumbaan ryhtymisen käytännön kannalta hankalaksi. Kokemusta minulla ei toki säännöllisestä pulloruokinnasta olekaan, mutta jo ajatuksena se on tuntunut niin kuormittavalta kaikkine pesemisineen ja lämmittämisineen, että olen halunnut kynsin ja hampain pitää kiinni imetyksessä, jossa ei tarvitse kuin aukaista hakanen ja raottaa paitaa ja avot, lounas on valmis. Itselläni ei ole juurikaan sen syvällisempää imetysagendaa ollut kuin helppous. ;D Vaikka käytännössä olen molempien kohdalla tehnyt paljon töitä ja käynyt imetysneuvonnoissa saadakseni imetyksen jatkumaan liki puolivuotiaaksi asti.