maanantai 10. marraskuuta 2014

Sudenkuoppa

Minulla on periaatteessa kaikki hyvin. Minulla on kaksi ihanaa ja rakastettua lasta, onnellisesti odotettuja ja päivieni naurattajia - joskin juuri nyt tahto- ja uhmaikien kourissa jatkuvasti välillä rasittavia, mutta niin tuon ikäisten kuuluukin olla.

Lisäksi minulla on maailman paras aviomies. Hän on osallistuva isä ja kotimme peruskallio. Hoidamme kodin ja lapset aikalailla tasan puoliksi, tai kenties jopa fifty-sixty niin, että hän hoitaa isomman kimpaleen.

Olemme juuri muuttaneet unelmiemme kotiin, ja meillä molemmilla on hyvin töitä. Elämme ruuhkavuosia töiden, harrastusten, opintojen ja lastenkasvatuksen pyörteissä, mutta silti parisuhteemme voi hyvin. Minun mielestäni jopa paremmin kuin esimerkiksi vuosi sitten.

Silti.

Minun henkeni on väsynyt ja mieleni särkynyt. Yllä olevat huomioon ottaen tuntuu nurinkuriselta, että juuri nyt tunnen näin. Että juuri nyt koen tipahtaneeni äitiyden sudenkuoppaan, josta en pääse yksin ylös.

Onneksi ei tarvitsekaan yksin yrittää. Mies kuuntelee ja tukee, vaikkei voikaan ymmärtää tuntemaani. Pian minua kuuntelee myös joku muu, joka saa siitä palkkaakin.

4 kommenttia:

  1. <3

    Ulkopuolisen kanssa voi olla vielä helpompi käydä ajatuksiaan läpi. Näin väittäisin oman masennushistoriani perusteella. Tsemppiä ja voimia! Pian se kuvainnollinenkin aurinko taas paistaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! <3 On itselläkin varsin ristiriitaiset fiilikset tämän asian kanssa. Kun periaatteessa ja järjellä ajateltuna kaiken pitäisi olla hyvin, ja silti oma mieli on eri mieltä. Eipä tällaisen masennusasiat taida mitään järjen asioita ollakaan. Tuo pikatesti laittoi kyllä hyvin ajattelemaan, ja onneksi olen myös saanut hyvän vastaanoton psykologeilla (muuton vuoksi kahdella, vanhalla ja uudella paikkakunnalla). On kiitelty, että olen uskaltanut ottaa asian puheeksi. Pitkään sitä ensiaskeltakin piti harkita, kun tuntui, että onko tämä nyt mikään sellainen "oikea" vaiva, jolla "häiritä" muita... Hmh, niin sitä aina itseään vähän vähättelee. ;)

      Poista
  2. Voimia!! Joskus auttaa jo se, kun saa puhuttua ahdistuksen ulos sisältään.

    VastaaPoista