Pikkulasten suhtautuminen omaan itseensä ja kehoonsa on kaunista ja mutkatonta. He tykkäävät juoksennella nakuna ja esitellä milloin mitäkin taitojaan. Peilin edessä he viihtyvät kauan, mutta eivät suinkaan finnejään tai läskejään puristellen kuten me aikuiset (naiset), vaan ihastellen ja kehuen. Näin kahden tyttölapsen äitinä eräs hartain toiveeni on, että tämä asenne säilyisi heillä mahdollisimman pitkään!
Tässä muutama Esikoisen lausahdus viime viikoilta, jotka mutkan kautta liittyvät hänen omaan ulkonäköönsä:
- Mä haluaisin siniset silmälasit kuten äitillä, niin sitten mullekin tulisi siniset silmät.
- Milloin te juotte tuosta mukista, jossa on mun kuva? Mä niin haluaisin, että te joisitte siitä, kun mä oon siinä niin ihana!
maanantai 19. tammikuuta 2015
tiistai 13. tammikuuta 2015
Imeytymisongelma
Esikoinen pyysi isältään iltapalalla lisää smoothieta:
- Se ei enää imeydy! hän huudahti, kun ei saanut pillillä enää imettyä herkullista juomaa.
- Se ei enää imeydy! hän huudahti, kun ei saanut pillillä enää imettyä herkullista juomaa.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Parasta
Yksi äitiydessä ehdottomasti parasta on lasten keskinäisen suhteen kasvamisen katsominen. Joulun välipäivinä Tosikoinen tokaisi sukulaiskyläilyllä isosisaruksestaan:
- Fe on mun palaf kaveli!
[Suom. huom. Jos lause ei avautunut, korvaa f s-kirjaimella ja l ärrällä. ;) ]
- Fe on mun palaf kaveli!
[Suom. huom. Jos lause ei avautunut, korvaa f s-kirjaimella ja l ärrällä. ;) ]
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)