maanantai 9. helmikuuta 2015

Kysymysten asettelun sietämättömästä vaikeudesta

Esikoimen on siinä iässä, että hän alkaa haparoiden ottaa ensi askelia ystävystymisessä. Viime aikoina hän on puhunut kotona eräästä tytöstä kaverinaan, mutta on kovin vaikea tietää, ovatko he oikeasti kavereita vai toivoisiko Esikoinen vain niin. Kovasti hän kehuu tätä tyttöä, mutta usein myös toteaa, ettei tämä tahdo leikkiä hänen kanssaan. Olen yrittänyt antaa neuvoja, kuinka voisi ystävystyä. Esim ei kutsu suoraan meille kotiin leikkimään (kuten Esikoinen lienee nyt innoissaan tehnyt), vaan ensin leikki tarhassa tai kyselee tytöltä, mistä tämä tykkää jne. Tänään hoitopäivän jälkeen tuli jälleen puhe tästä tytöstä. Yritin hellävaroin onkia selville tarkemmin, mitä ja miten Esikoinen on tälle jutellut.

- No omalla tavallani. Ihan suomen kielellä, koska me asutaan Suomessa! kuului kipakka vastaus. Hautasin hymyni juomalasin taakse, kunnes pystyin jatkamaan juttelua.

2 kommenttia:

  1. Kun kuopus kävi päiväkotia, hän olisi kovasti tahtonut olla suositun Kaisa-tytön kaveri. Tämä kun ei oikein huomannut ujoa ihailijaansa. "Tykkäisköhän Kaisa musta enemmän, jos mulla olis pitkät tummanruskeat hiukset", kuopus tuumi haikeasti päiväkodin tuulikaapissa, kun oli kotiinlähdön aika. Äidin sydän vähän siinä sirahti hajalle, tuli niin surku sitä omaa yksinäistä lasta. Asia korjaantui, kavereita tuli - vaan ei sitä Kaisaa. Lapset ja kaverustuminen<3 Haikeaa ja ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, haikeaa ja ihanaa. Olen itsekin ollut ujo lapsi ja ehkä senkin vuoksi haluaisin kovasti tasoitella näitä lapsen ensiaskeleita kaverustumisen tiellä, mutta eipä äiti voi kaikkea lapsen puolesta hoitaa ja "kärsiä", itse ne on opeteltava. Jospa meidänkin Esikoinen löytää oman kaverin. Tänään tarhan eteisessä kysyi eräältä hoitajalta eräästä toisesta tytöstä, että onko hän tänään paikalla ja pääseekö tämän kanssa leikkimään. Siitä tuli hyvä mieli, vaikka enhän edes tiennyt, miten tuo toinen tyttö suhtautuu Esikoiseen. :D

      Poista