Pikkulasten suhtautuminen omaan itseensä ja kehoonsa on kaunista ja mutkatonta. He tykkäävät juoksennella nakuna ja esitellä milloin mitäkin taitojaan. Peilin edessä he viihtyvät kauan, mutta eivät suinkaan finnejään tai läskejään puristellen kuten me aikuiset (naiset), vaan ihastellen ja kehuen. Näin kahden tyttölapsen äitinä eräs hartain toiveeni on, että tämä asenne säilyisi heillä mahdollisimman pitkään!
Tässä muutama Esikoisen lausahdus viime viikoilta, jotka mutkan kautta liittyvät hänen omaan ulkonäköönsä:
- Mä haluaisin siniset silmälasit kuten äitillä, niin sitten mullekin tulisi siniset silmät.
- Milloin te juotte tuosta mukista, jossa on mun kuva? Mä niin haluaisin, että te joisitte siitä, kun mä oon siinä niin ihana!
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Munkin mielestä tuo lapsen terve suhtautuminen omaan kehoon, itsensä hyväksyminen ehdoitta on jotain sellaista jonka toivoisin säilyvän läpi murrosiän myrskyjen, jos mahdollista.
VastaaPoistaHei, mun blogissa olisi sulle haaste, toivottavasti ehdit osallistua? http://blogit.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/haikailuja-ja-arvontamuistutus/
Kiitos haastesta, taidan tarttua siihen tänään. :)
Poista