keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kielikello

Perheen pienimmäinen on talven myötä todella avannut sanaisen arkkunsa, ja uusia sanoja tulee päivittäin. Eräs ihastuttavimmista on lauhtuneiden säiden myötä opittu, lapsuuteen olellisesti kuuluva määre:

- Ätäggöö! lausahdus on tallentunut videollekin, kun Tosikoinen elämänsä ensimmäistä kertaa seisoi kuralätäkössä kumppari jalassaan.

Toinen tärkeä opittiin heti seuraavana iltana. Tosikoinen hoki malttamattomasti iltapalalla muki, muki ja ojenteli kättään, työntäen silti nokkamukin pois tieltään varsin ärtyneenä. Hetken aikaa hoomoilasina ihmeteltyämme Mies hoksasi tarjota samaa mitä Esikoinenkin mussutti:

- Ai kinkkua?

- Kin-kuu! hihkaisi suloinen kupeitteni hedelmä. Niin se pienen maailma laajenee - hassunkurisella ikäänkuin vieraskielisellä aksentilla, joka sulattaa aikuisten sydämet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti