Olen juuri saavuttanut aivan uuden tason äitiydessä. Ja ällöydessä. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun huomaat vauvasi syövän omaa kakkaansa. Oikein hartaasti makustelevan ja pyörittelevän suussaan kuin paraskin ruokakriitikko.
o_O
Voi sanokaa, etten ole ainoa!
Aiemmin olen toki saanut osani kakkatarinoista, niskakakoista sitterissä kun tavaraa on niin vauva, vauvan vaatteet ja sitterikin täynnä. Tätä edeltävä pohjanoteeraus oli kakan ja pissan putsaaminen ruskeasta nukkamatosta. Harvinaisen vaikeaa erottaa ja putsata... Tosin tuo oli oma mokani, kun vahingossa kaadoin potan matolle. (Asia jota en tule i-ki-nä enää toistamaan, sen verran varovaisuutta opin! Potallinen sitä ihtiään on ehdottomasti kannettava varovaisemmin kuin mikään muu lasti.)
Mikään muu kakkaepisodi ei kuitenkaan yllä tämän uusimman tasolle. Näköjään varhain aloitetussa pottailussa on hyötyjen lisäksi myös omat haittansa tai ainakin harminsa...
Voi Tosikoinen! Olet kyllä välillä liiankin ehtiväinen ja utelias, niin erilainen kuin varovainen ja hieman epäluuloinenkin isosiskosi - tässä tapauksessa valitettavasti.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti