Tosikoisen sängystä kuuluu uninen parahdus, äänimerkki tutin hukkaamisesta. Poikkeuksellisesti ääni ei toistu, mutta käyn silti tarkistamassa tilanteen. Sängyssä on suloinen näky: Pikkuinen umpiunessa, mussuttaa tippuneen tutin reunaa.
Korjaan tutin kohdilleen hieman haikeana. Niin Tosikoinenkin kasvaa. Ei kohta enää tarvitse tutittajaakaan.
Usein on koti mullin mallin ja lelujen lisäksi äidin mielikin mukkelis makkelis. Välähdyksiä arjesta, jotka haluan muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti