tiistai 26. helmikuuta 2013

Tahtotila

Oma vapaa tahto. Miten ihana asia! Paitsi alle 3-vuotialla...

Se tunne, kun oma taapero vetäisee karmaisevat itkupotkuraivarit pihalla. Hän konttaa karjuen ja itkien, räkä poskella luoksesi. Kyllä, konttaa, vaikka muuten liikkuukin jo kahdella jalalla, ja on liikkunut jo yli puoli vuotta. Ei ole säälittävämpää näkyä.

Ja sitten: Hän huutaa apua, mutta häntä ei saa auttaa. Huutaa äitiä, mutta varsinkaan äiti ei saa nostaa syliin. Hän lojuu maassa pitkin pituuttaan, mutta yrittää nousta pystyyn - vain valuakseen löysänä spagettina takaisin maantasalle, kun erehdyt nostamaan hänet ylös jaloilleen.

Kuitenkin, tämä on vielä "vain" oman tahdon kehittymistä, tunneskaalan laajenemista pientä ihmistä ja hänen puhekykyään suuremmaksi. Sitä oikeaa uhmaa odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti